Ikämiehille tarkoitettua Velmu-toimintaa toteutettiin Joensuussa osana IHKU – ikämiehille hyvinvointia kulttuurista -hanketta vuosina 2023–2024. Jo tätä ennen toimintaa on ollut Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen aikaisemmissa ikämiestyön hankkeissa. Pisimpään mukana olleilla miehillä on Velmu-historiaa jo yli seitsemän vuotta.
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen ikämiestyön toimintamalli on monitasoinen, eikä IHKU-hankkeen toteuttajilla ollut tiedossa, että vastaavaa toimintaa kaikkine osa-alueineen olisi toteutettu muualla. Ikämiesten osallisuus on läpileikkaava toimintatapa ja tavoite. IHKU-hankkeessa ikämiehet osallistuivat hankkeen suunnitteluun, kaikkien toimintojen (jalkautuminen, yksilötyö, Velmut-toimintaryhmät, vertaismiestyö VertaisVelmut, verkosto- ja vaikuttamistyö, kulttuurihyvinvointiin liittyvä toiminta) käytännön toteutukseen ja hankkeen arviointiin. Hankkeessa tehtiin laajaa yhteistyötä eri toimijoiden kanssa yli sektorirajojen. Toiminta-alueina olivat Joensuun kunnan alueella sijaitsevat Eno, Hammaslahti, Kiihtelysvaara ja Tuupovaara sekä Rantakylän kaupunginosa.
Vapaaehtoisten vertaismiesten rooli on ikämiestyössä merkityksellinen. Niin sanotut VertaisVelmut toimivat yhdessä työntekijöiden kanssa. Vertaismiehet ovat työntekijöiden rinnalla kohtaamassa ihmisiä etsivässä ja jalkautuvassa työssä sekä erilaisissa vaikuttamistyöryhmissä ja esimerkiksi opiskelijoille pidettävissä esittelyissä. Miesten mukana olo tuo uskottavuutta uusien ikämiesten tavoittamiseen ja ikääntyneitä ihmisiä koskevista asioista keskustelemiseen. Vertaisiksi kutsutaan myös heitä, jotka Velmut-ryhmien kokoontumisissa esimerkiksi keittävät kahvia, tarjoavat kimppakyytejä muille osallistujille, avustavat tarvitsevia liikkumisessa tai järjestävät ohjelmaa.
Uusille alueille toimintaa juurrutettaessa vertaismiehet ovat olennaisessa roolissa. Esimerkiksi IHKU-hankkeen alussa haluttiin Velmu-toimintaa viedä ensi kertaa Tuupovaaraan. Jalkautumispäivään lähti mukaan kaksi työntekijää ja kolme vertaismiestä, joista yksi oli kotoisin Tuupovaarasta. Päivän aikana kierrettiin esimerkiksi seurakunnan ja järjestöjen kokoontumisissa, kunnan palvelupisteellä ja huoltoasemalla esittäytymässä ja jututtamassa ihmisiä. Etenkin Tuupovaarasta kotoisin oleva VertaisVelmu tapasi lukuisia alueen asukkaita, joiden kanssa hänellä oli vähintäänkin yhteisiä tuttavia. Kuulumisten vaihdon ohessa kerrottiin Velmu-toiminnasta ja kutsuttiin ihmisiä mukaan. Jalkautuvan työn kautta tutustutaan myös niin sanottuihin avainhenkilöihin, jotka tuntevat alueen asukkaita, tiloja ja tarjontaa. Nämä avainhenkilöt osaltaan levittävät tietoa uudesta toiminnasta, innostavat muita mukaan ja osaavat vihjata sellaisista ihmisistä, joita toiminta voisi puhutella.
Yksi IHKU-hankkeen arvioinnin tuloksista oli, että osallistujat ovat kokeneet tärkeäksi mahdollisuuden olla hyödyksi ja avuksi muille. Sitä jopa odotetaan toiminnalta. Hankkeessa haastatellut miehet toteavat muun muassa:
Se on mulle vaan semmonen luontainen juttu että oon mukana ja avittelen ja kaikkee.” (H11)
”Kun ite on ollu vapaalla tietyllä tavalla, niin saapi tehä siinä jotaki. Kun nyt on vielä toistaseks työttömänä, nii ei ihan oo toimettomana.” (H12)
“No kyllähän minä tykkään tästä hommastani. On niin monenlaista Velmua, heitä joutuu auttamaan auton kyytiin ja niin päin pois. Kaikesta toiminnastahan mulle tulee hyvää mieltä.” (aineistoksi saatu kirje)
Työntekijänäkökulmasta vertaistoiminnassa ikääntyneet miehet toimivat toisten ikääntyneiden miesten – eli vertaistensa – hyväksi. Haastatteluista kävi kuitenkin ilmi, että osa aktiivisista VertaisVelmuista mielsi tekemisensä pikemmin enemmän apua tarvitsevien auttamiseksi ja heidän osallistumisensa mahdollistamiseksi, eikä vertaisuus osallistujien kesken niinkään tullut esiin. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että pelkkä Velmu-toiminnassa mukana oleminen tai se, että pääosa osallistujista on ikääntyneitä miehiä, eivät itsessään synnytä samaistumista toisiin, vaan olennaisimpina yhdistävinä tai erottavina tekijöinä pidetään muita asioita, kuten toimintakykyä tai sosiaalista roolia. Myöskään kaikki eivät ajattele itseään VertaisVelmuiksi, vaikka tekisivät juuri niitä asioita, joita on koottu miehille jaettuun vertaistoiminnan esittelymonisteeseen. Tämä taas voi liittyä esimerkiksi mielikuviin ja käsityksiin siitä, mikä on vertainen.
“Siellä on aika paljon semmosia henkilöitä kelle se on niinku tarkotettuki, että ovat yksinäisiä ja eivät missään oikein liiku ja noin poispäin. Kyllä se on oikeestaan itelle se tärkein pointti, että nämä saapi sitä toimintaa.” (H11)
”Kyllä mie oon yrittäny olla aika paljo apuna eri jutuissa, että onko se sitte se vertaisvelmu?” (H8)
Vapaaehtoinen vertaistoiminta on valtava voimavara. Ikämiestyötä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä pitkään tehnyt Katja Hämäläinen toteaa, että toiminta ei olisi läheskään niin mittavaa ja monipuolista, elleivät sitä työntekijöiden lisäksi ideoisi ja toteuttaisi myös vertaismiehet. Korostamalla vertaisuutta ja omien voimavarojen mukaan toimimista luodaan myös edellytykset osallisuuden kokemukselle. Kaikkien ei tarvitse olla monitaitoisia superaktiiveja – voit olla vertaismies, vaikka tehtäväsi ei olisi sen näkyvämpi kuin jutella kokoontumisessa toiselle, jolla ei vielä ole juttuseuraa.
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys jatkaa ikämiestyötään ARVI – arvokas arki ikämiehille -hankkeessa, jolle STEA (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) on myöntänyt rahoituksen vuosille 2025–2027. Hyväksi havaittu vertaistoiminta pidetään mukana myös uudessa hankkeessa.
IHKU-hankkeesta saatujen tulosten perusteella vertaistoimintaa voisi kehittää vaikkapa muovaamalla VertaisVelmu-identiteettiä. Keskustelun avaukseksi kävisi esimerkiksi se, miten osallistujat mieltävät VertaisVelmu-nimikkeen ja mitkä vapaaehtoistehtävät he ovat kokeneet tarpeellisiksi ja mielekkäiksi. Puhumalla lisää siitä, miten monenlaisia tehtäviä VertaisVelmuna voi tehdä, voisi vahvistaa ajatusta siitä, että kuka tahansa, mahdollisista toimintarajoitteistaan huolimatta, voi olla muita tukeva vertainen ja vapaaehtoinen. Miehet ovat toivoneet myös koulutusta ihmisten kohtaamiseen. Koulutuksesta kaivataan varmuutta erilaisiin tilanteisiin, ja sillä voitaisiin varmistaa myös organisaation arvojen mukainen toiminta silloin, kun vertaismiehet kohtaavat ihmisiä ja esittelevät toimintaa.
Maria Korkatti
Kirjoittaja työskenteli IHKU – ikämiehille hyvinvointia kulttuurista -hankkeessa Pohjois-Karjalan kansanteatteri Pokan sekä Karelia-ammattikorkeakoulun työntekijänä.
IHKU – ikämiehille hyvinvointia kulttuurista -hanke toteutettiin sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahalla 2023–2024. Hankkeen toteuttajia olivat Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys, OSK Pohjois-Karjalan kansanteatteri, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Joensuun kaupungin kulttuuripalvelut. Kaksivuotiselle hankkeelle asetetut osallistujamäärätavoitteet saavutettiin jo ensimmäisenä hankevuonna – kohtaamalla ihminen kerrallaan.
Kuva: VertaisVelmut Esko Tolvanen (vas.) ja Ari Kettunen, Maria Korkatti (edessä) ja Katja Hämäläinen esittelemässä ikämiestyötä Maaseutuparlamentissa 2024. Kuvaaja: Maria Korkatti.