Työllisyys

Tässä kirjoituksessa pohdin, miten yhteiskunnassamme puhutaan pitkäaikaistyöttömistä ja miten heihin suhtaudutaan. Onko työttömistä puhuminen ihmisarvoa kunnioittavaa ja sivistynyttä? Entä kokevatko pitkään työttömänä olleet työssä olevien kanssa yhdenvertaista osallisuutta yhteiskuntaan? Pidetäänkö työttömiä Suomessa merkityksellisinä kansalaisina, jotka tulevat kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään? Onko vailla työtä olevilla muiden kanssa yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteisön ja yhteiskunnan asioihin ja omaan elämäänsä? 

Blogin toisessa osassa tulen käsittelemään sitä, miten media – ja erityisesti iltapäivälehdet – kirjoittavat työttömyydestä ja pitkään työttöminä olleiden henkilöiden tilanteesta.

Miksi työtön on työtön?

Yhteiskuntatieteilijä, professori Juho Saari on todennut, että mitä kauempaa työtöntä katsoo, sen laiskemmalta hän näyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä vähemmän tiedät työttömästä, hänen tarinastaan ja tilanteestaan, sitä vähemmän ymmärrät hänen työttömyyttään ja sen syitä. Työttömyydestä on helppo syyttää työtöntä itseään. Työtön ei ole saanut työtä, koska ei halua työtä. Jos Juho Saaren ajatukseen on uskominen, niin mielestäni työttömiä pitäisi tässä ajassa katsoa todella läheltä. Erityisesti poliittisten päättäjien kannattaisi katsoa pitkäaikaistyöttömien tilannetta nyt oikein suurennuslasilla.

Toki jokaisen vailla työtä jääneen tarina on erilainen, mutta isossa kuvassa kysymys ei ole laiskuudesta vaan siitä, ettei avoimilla työmarkkinoilla ole töitä tarjolla. Yhtä työpaikkaa kohti voi olla satoja työnhakijoita. Yksi työtön saattaa hakea kuukaudessa kymmentä eri työpaikkaa. Harva työttömäksi jäänyt haluaa olla työtön.

Järjestöt pystyisivät tarjoamaan mielekästä työtä, joka voi toimia siltana myös avoimille työmarkkinoille. Hallitus on kuitenkin heikentänyt järjestöjen työllistämismahdollisuuksia. Tärkeää ja merkityksellistä työtä ja tekemistä yhteiskunnasta kyllä löytyisi kaikille, mutta ei välttämättä markkinaehtoisuuden kriteereillä. 

Kansanedustajana toimiessani sain olla mukana monessa Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen työllisyyshankkeessa. Yhtenä toimintamuotona sosiaaliturvayhdistyksellä oli vailla työtä olevien kansalaisraati. Vein tämän raadin terveisiä myös eduskuntaan. Raatilaiset kertoivat omista kokemuksistaan muun muassa seuraavasti:

Yhteiskuntamme, niin demokraattisesti kuin se toimiikin, ihannoi kilpailua. Syntymästä lähtien meidät pisteytetään. Kärjistetysti ilmaisten: jos et yllä tietylle tasolle, olet luuseri. Toisin sanoen ihmisarvosi on miinusmerkkinen. Minun otsaani on lyöty leima ’pitkäaikaistyötön’, ja se tarkoittaa pitkää miinusmerkkiä.

Tuntuu pahalta, kun tiedän, että minusta ajatellaan, etten halua tehdä töitä. Olen ollut kaksi vuotta työttömänä, olen hakenut aktiivisesti töitä ja osallistunut paneelikeskusteluihin, seminaareihin ja keskusteluihin ollakseni aktiivinen ja ajan hermolla, mutta tämän alan töitä ei ole saatavilla.

Työttömyys on useiden tekijöiden summa. Esimerkiksi masennuksen takaa löytyy milloin uupumusta, milloin elämän tarkoituksettomuutta. Masentuneena ei jaksa. Ryhdistäydy -kehotus ei missään tapauksessa ole oikea ratkaisu. Hallitus käskee meitä ryhdistäytymään ja menemään töihin, mutta ei anneta mitään ratkaisua siihen perusongelmaan eli työpaikan puuttumiseen.

Sanojen merkitys

Se, miten yksilönä ja yhteiskunnassa ajattelemme ja puhumme työttömyydestä ja työttömistä vaikuttaa siihen, millaisia mielikuvia luomme ja miten niiden perusteella toimimme. Ajatukset, puhe ja mielikuvat vaikuttavat myös siihen, millaisia päätöksiä yhteiskunnassa tehdään. Esimerkiksi työttömyyden yhdistäminen negatiiviseksi koettuihin ominaisuuksiin ruokkii mielikuvia työttömistä laiskoina, saamattomina tai sosiaalipummeina. Sen sijaan puhe työttömyyden oikeista syistä, eli esimerkiksi joukkoirtisanomisista sekä yritysten investointihaluttomuudesta lisää ymmärrystä vaille työtä jääneiden moninaisiin tilanteisiin.

Niin sanottu sosiaalinen konstruktionismi tarkoittaa tieteenfilosofista suuntausta, jossa tiedon, todellisuuden ja sen rakenteiden ja ilmiöiden nähdään muodostuvan sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa. Toisin sanoen sosiaalinen kanssakäyminen, kuten puhe, vaikuttaa ympäröivään maailmaan, mutta toisaalta myös ympäröivä maailma vaikuttaa puheeseen. Yhtäältä siis luomme puhetavoillamme yhteistä käsitystä todellisuudesta, mutta toisaalta keskustelut, joita kuulemme, vaikuttavat omaan ajatteluumme ja ymmärrykseemme maailmasta, ympäröivistä tapahtumista ja ilmiöistä.

Se, miten ilmaisemme jonkin asian, kertoo myös siitä, minkä arvon sille annamme. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä sanoja työttömistä käytämme. Usein sanoihin heijastuu yhteiskunnan haitallisia ja negatiivisia asenteita. On myös mahdollista, että vahingossa tai tietämättömyyttämme käytämme sanoja ja ilmaisuja, jotka aiheuttavat kuulijoissa negatiivisia tunnereaktioita.

Sanoilla on voima muokata ajattelua, asenteita ja yhteiskunnallista keskustelua sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan. Myönteinen ja arvostava puhe parantaa ilmapiiriä ja innostaa rakentavalle keskustelulle, kun taas epäkunnioittavat ja asenteelliset sanat aiheuttavat herkästi negatiivista vastakkaisasettelua tai keskustelun tyrehtymistä. Sivistynyt keskustelu ja toisen ihmisen aito kohtaaminen voi syntyä vain silloin, jos yksilöt tiedostavat, miten heidän puheensa vaikuttaa toisiin ihmisiin. Vaikeista teemoista voi keskustella ja eri mieltä olla myös sivistyneesti ja toisia ihmisiä kunnioittaen. 

Merja Mäkisalo-Ropponen

kirjoittaja on sairaanhoitaja, terveystieteiden tohtori, hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja ja entinen kansanedustaja