Harjoittelupaikan saaminen oli koronatilanteen takia haasteellista ja yliopiston kanavia pitkin paikan etsiminen tuntui toivottomalta. Muu ei auttanut, kuin lähteä itse kyselemään eri paikoista, ottavatko he harjoittelijoita vastaan. Päädyin kysymään Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistykseltä paikkaa, koska sen arvot vastasivat omiani ja järjestön nettisivut antoivat hyvin opiskelijaystävällisen kuvan. Työhaastattelu takkusi omalta osaltani aika paljon, mutta sain kuitenkin harjoittelupaikan, ja vieläpä varsin lyhyellä varoitusajalla.
Varsinaisiin työtehtäviini kuului Joensuun kaupungin osallisuusohjelman valmisteluun liittyvät tehtävät. Järjestötoimintaan ja osallisuuden käsitteeseen perehtymisen jälkeen tein Jokaisen Joensuu -osallisuuskyselystä paperiversion ja toimitin niitä eri kohtaamispaikkoihin siltä varalta, että verkkokysely ei tavoita kaikkia joensuulaisia. Kyselyn päättymistä odotellessani tein erilaisia tiedonkeruutehtäviä sekä väliraportin osallisuuskyselyn tuloksista. Hieman ennen kyselyn sulkeutumista kävin keräämässä paperikyselyt takaisin ja syötin vastaukset kyselyn verkkoversioon. Kyselyn loputtua tein varsinaisen raportin kaikkien vastausten pohjalta. Sen lisäksi tein myös aineistovertailua vastaajien asuinalueen, perhemuodon ja työmarkkina-aseman suhteen. Osallisuuskyselyn jälkeen sain työstettäväksi lisää erilaisia kyselyaineistoja, joista jokaisesta tein omat raporttinsa.
Pääasiassa työtehtäväni liittyivät siis tiedon käsittelyyn, analysointiin ja raportointiin. Harjoitteluni ei kuitenkaan ollut pelkkää tietokoneen edessä istumista. Osallistuin yhteisöllisiin virkistäytymispäiviin sekä olin mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Tee Joensuu! -tapahtumaa. Suunnittelussa minusta ei ollut kovinkaan paljon apua, mutta osallistuin askarteluun, tavaroiden kantamiseen, tehtävä- ja infopisteiden pystyttämiseen sekä olin paikan päällä torilla ohjeistamassa tapahtumaan osallistujia.
Kaiken kaikkiaan harjoitteluni PKSotulla oli erittäin positiivinen kokemus. Harjoittelun aloittaminen jännitti, koska minulla ei ollut ennestään juuri yhtään työkokemusta ja koen sosiaaliset tilanteet itselleni haasteellisiksi. Minut kuitenkin otettiin heti lämpimästi vastaan ja kaikki työntekijät olivat erittäin mukavia. Rento ilmapiiri ja toimistotilojen viihtyisyys yllättivät. Työtehtäväni olivat mieluisia ja pääsin hyödyntämään osaamistani. Pidin erityisen paljon siitä, että minulle annettiin hyvin pitkälti vapaat kädet työtehtävieni suhteen. Sain työskennellä itsenäisesti itselleni sopivalla tavalla, mutta minua ei kuitenkaan missään vaiheessa jätetty oman onneni nojaan, vaan sain aina apua ja neuvoja, jos niitä tarvitsin.
Opin harjoitteluni aikana myös paljon uusia asioita. Ennen harjoitteluani minulla ei ollut kokemusta järjestötoiminnasta, enkä ollut tietoinen, miten paljon kohtaamispaikkoja ja matalan kynnyksen toimintaa Joensuussa on. Oli avartavaa oppia, miten paljon Joensuussa tarjotaan apua ja tukea haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille. Olen myös huomannut, että harjoitteluni myötä olen alkanut katsomaan Joensuuta uusin silmin. Moninaisten kyselyaineistojen lukemisen myötä tunnen ymmärtäväni Joensuuta ja joensuulaisia paremmin. Ennen aineistojen lukemista en ollut esimerkiksi kiinnittänyt huomiota siihen, miten viihtyisä kaupunki Joensuu loppuen lopuksi on.
Jio Saarinen
Kirjoittaja suoritti Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden opintoihin kuuluvan harjoittelunsa yhdistyksessä.
