Kohtaaminen sekä ajan antaminen ovat pieniä asioita, joilla on suuri merkitys. Nämä kuuluvat myös Ikaros-hankkeen toiminnan periaatteisiin. Kohtaamalla ihminen ihmisenä ja antamalla aikaa tullaan tutuksi, jolloin on helpompi auttaa arjessa esiin tulleissa ongelmissa. Kun ihminen kohdataan ihmisenä, voidaan vähentää myös julkisten palvelujen tarvetta.
Keräsin palautetta ikämiehiltä liittyen Ikaros-hankkeen toimintaan sekä hankkeen päättymiseen sen toiminta-alueilta Rantakylästä, Kiihtelysvaarasta ja Enosta. Pääsin hankkeen toimintaan sisälle olemalla monipuolisesti hankkeen käytännön työssä mukana. Rantakylässä palautteen keräämiseen osallistui 30 miestä, Kiihtelysvaarassa 11 ja Enossa 10. Palautetta keräsin learning cafe menetelmällä, jossa tietoa tuotetaan yhdessä keskustellen. Pohdittiin mikä Ikaros-hankkeen toiminnassa on onnistunut, onko hanke vaikuttanut arkielämään sekä toiveita jatkolta, kun hanke päättyy.
”Tullut uskoa elämään positiivisten kokemusten kautta”
Moni hankkeen osallistujista koki toiminnan kokonaisuudessaan positiiviseksi ja piristäväksi. Retket ja erilaiset reissut nousivat ylivoimaisesti onnistuneimmiksi asioiksi hankkeen toiminnassa ja ne koettiin mieluisina ja avartavina. Moni on päässyt reissujen myötä tutustumaan uusiin paikkoihin ja päässyt retkien mukana entisiin kotiseutumaisemiin.
”Täällä saa olla oma itsensä, kukaan ei kiinnitä siihen huomiota, kukaan ei osoittele sormella”
Tutustuminen uusiin ihmisiin nousi myös selkeästi yhdeksi tärkeimmistä asioista. Melkein jokainen kertoi saaneensa uusia tuttavuuksia ja ”kivoja puolituttuja ihmisiä” hankkeen aikana. Eräs mies piti tärkeänä juuri sitä, että ”se kun nähdään, niin tulee katututtavaksi ja voi moikata”. Tuttavuuksien saaminen ryhmästä on osoittautunut tärkeäksi. Enon Velmuissa todettiin, että ”ei missään muualla näin helposti tule tuttavuuksia kuin täällä”. Hyvää keskustelua syntyi siitä, että hankkeen toiminta ”vetää samanlaista porukkaa”, jolloin ryhmässä on myös helppo tutustua.
”Ei oo tarvinnu yksinään olla”
Ikaros-hankkeen vaikutus yksinäisyyteen herätti myös keskustelua. Eräs osallistuja totesi, että toiminta ”on saanut yksinäiset mörrikät liikkeelle” ja toinen koki, että ”hyvä kun pääsee kotoa möllöttämästä pois”. Kysyessäni, onko hanke vaikuttanut arkielämään, niin eräs mies totesi, että ”on silleesti, että oottaa näitä tapaamisia”. Monelle toiminta on tärkeä osa viikkorytmiä. Porukassa on päässyt kokemaan läheisyyttä ja toiminta on ollut ”henkisesti voimaannuttavaa”.
”Kyydit tärkeitä, muuten ei tulisi lähdettyä”. Etenkin Kiihtelysvaarassa kyytejä pidettiin erityisen tärkeänä pitkien välimatkojen sekä syrjäseuduilla asuvien miesten vuoksi. Se, että haetaan kotiovelta asti, koettiin tärkeänä.
”Monelle viikon ainoa terapiatuokio ja kohokohta”
Ikämiehet ovat huolissaan hankkeen päättymisestä ja yksimielinen vastaus oli, että jatkoa toivotaan. Osa on myös miettinyt mitä sitten tekisi, kun toiminta loppuu. ”Ehkä on etsittävä jokin uusi harrastus, kun tämä touhu loppuu”, totesi eräs osallistujista. Moni oli sitä mieltä, että Velmut-ryhmän kokoontuminen viikoittain on niin sanotusti ”terapiatuokio”.
Kysymys liittyen hankkeen päättymiseen, herätti kiivasta keskustelua. ”Totta kai toivoo jatkoa, tästä saa kimmoketta omaan elämään”, totesi yksi Velmut-ryhmässä kävijä. Hankkeen päättyminen selkeästi puhututti miehiä. Erilaisia vaihtoehtoja heiteltiin ilmoille, miten tästä eteenpäin.
Palautteet osoittavat sen, että ikämiehillä on tarvetta matalan kynnyksen toiminnalle. Hankkeen toiminta on tuonut piristystä ikämiesten arkeen, uusia ystävyyssuhteita on muodostunut ja mikä tärkeintä, porukassa saa olla oma itsensä eikä ole tarvinnut kokea yksinäisyyttä.
Hankkeessa on onnistuttu edistämään yksinäisyyttä kokevien ikämiesten arjen osallisuutta. Erityisesti niiden, jotka ovat syrjäytymisvaarassa ja jääneet yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolelle. Kysymys onkin se, miten saada toiminta vakiintumaan ja resursseja siihen, että tämänkaltaiselle ikämiehille suunnatulle toiminnalle olisi tulevaisuudessa jatkoa?
Laura Laamanen
Kirjoittaja on tehnyt sosionomiopintojen syventävää harjoittelua Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Ikaros-hankkeessa tammi-maaliskuussa 2019. Ikaros-hankkeessa tuetaan ikämiesten arjen osallisuutta.
