Työttömyys ja toivo

Suomalaiset ovat onnellista kansaa. Meillä on vaurautta ja olemme koulutettuja. Olemme tunnetusti huippusuorittajia ja osaajia niin työelämässä kuin kotona. Teknologiamme ja osaamisemme on tunnustettu maailmalla. Taloudellinen menestys on luonut hyvinvointia. Samaan aikaan kuitenkin puhutaan yhteiskunnan eriarvioistumisesta, kahtia jakaantumisesta ja pahoinvoinnista. Kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme on jotain vialla. Kaikki eivät pysy mukana. Työttömyys ja taloudelliset vaikeudet ovat liian tuttuja monelle kansalaiselle.

Nyky-yhteiskunnan suorituskulttuurin kelkasta putoaminen johtaa yleensä työttömyyteen. Pitkittyessään työttömyys näyttäytyy sosiaalisten suhteiden vähenemisenä, taloudellisena ahdinkona ja itsetunnon heikkenemisenä. Tyypillinen tarina pitkään työttömänä olleilla asiakkaillani on, että he ovat välittömästi työttömäksi jäätyään yrittäneet hakea työtä aktiivisesti. Suurin osa, noin 75% työttömistä työllistyykin uudelleen ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Sota työttömyyttä vastaan on oikeastaan jatkuvaa taistelua aikaa vastaan. Todennäköisyys omatoimiselle työllistymiselle laskee mitä pidempään työttömyys kestää.

Työnetsinnän tavoitteena on löytää työtä työttömälle työnhakijalle. Iso osa asiakkaistamme on kiertänyt jo monissa erilaisissa työllisyyspalveluissa. Syystä tai toisesta asiat eivät ole johtaneet työllistymiseen tai koulutukseen. Miten sitten synnyttää toivo työllistymisestä ihmiselle, joka ei enää näe omia mahdollisuuksiaan tai reittiä ulos tilanteestaan?

Toiveikkuuden rakentaminen alkaa siitä, että ei luvata liikoja. Puhutaan totta ja luotetaan faktoihin. Turhan toivon synnyttäminen on raakaa ja epäreilua. Jos työnhakijan osaamisessa on puutteita ja tämä on este työllistymiselle, siitä puhutaan eikä sitä ohiteta. Työhönvalmennus auttaa työnhakija-asiakasta näkemään sen, että meillä on yhdessä mahdollisuus onnistua. Yksin ei tarvitse asioita pohtia.

Nousu pitkästä työttömyydestä ei onnistu itsepalveluna. Kun työttömyyden taakka käy raskaaksi, työtön tarvitsee ihmisen, joka jaksaa vahvistaa hänen positiivisia puoliaan ja ymmärtää tilannetta. Ihmisen, joka valaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja jaksaa kuunnella ja pysyä rinnalla, vaikka välillä epäonnistuttaisiin. Yhteisen työskentelyn tavoitteena on parantaa odotuksia tulevaisuuden suhteen. Tästä syystä toivon ja tulevaisuuden rakentamisen mahdollisuus tulisi turvata niille, jotka eivät pysy mukana. Resepti on yksinkertainen. Runsain mitoin ymmärtämistä ja läsnäoloa, kourallinen kuuntelemista, ripaus optimismia ja realismia, mausteeksi huumoria ja positiivisuutta. Valoa tunneliin.

Timo Hartikainen, kehittämispäällikkö, yritystyöllistäminen
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 16.11.2018.