Ihmisen asialla vuodesta 1938

Kuka pääsee digikelkkaan?

Hallitusohjelmassa linjattu palveluiden digitalisoiminen näyttää tällä hetkellä lisäävän eriarvoisuutta. Monien niin sanottujen erityisryhmien, kuten senioreiden, kehitysvammaisten, maahanmuuttajien ja vaikeasti työllistyvien digiosallisuutta nakertavat pitkälti yhteneväiset ongelmat.

Moniin viranomaispalveluihin kirjaudutaan pankkitunnuksilla, joita kaikilla ei ole, tai ei ole edes mahdollisuutta saada niitä. Nettiyhteyttä tai laitteita sen käyttöön ei ole kaikilla. Jos palveluun onnistuu kirjautumaan, se ei vielä tarkoita, että palvelua osaa käyttää. Esimerkiksi henkilökohtaista terveystietoa sisältävän palvelun käyttöä on ongelmallista opastaa yleisessä digitukea tarjoavassa pisteessä tietosuojan vaarantumatta. Tiedän tapauksen, jossa digineuvoja on kirjautunut Kanta -palveluun omilla tunnuksillaan ja opastanut käyttöä niin, että kaikki hänen tietonsa ovat olleet opastettavien näkyvillä. Tämä on tietysti ohjaajan henkilökohtainen valinta, mutta varmasti olisi mahdollista palveluiden kokeilutunnusten kautta tehdä opastus helpomminkin. Kaikissa viranomaispalveluissa tulisi olla kokeilutunnukset heti, kun palvelu otetaan käyttöön.

Digitukea on tarjolla pääasiassa järjestöjen kautta. Pohjois-Karjalassa on Joen Severin ansiosta varmasti parempi tilanne senioreiden digituessa, kuin monessa muussa maakunnassa. Jos järjestöt ovat tulevaisuudessakin se taho, joka digitukea pääasiallisesti järjestää, tulisi järjestöjen resursseja tuen antamiseen merkittävästi lisätä.

Sähköisten palveluiden opastuksen lisäksi tarvitaan digitukea erilaisten ohjelmien ja laitteiden peruskäyttöön, digitaalisesta pesukoneesta lähtien. Olemassa olevia palveluita tulisi myös esitellä, jotta henkilö voi arvioida, mistä palvelusta olisi hänelle hyötyä ja mitä hän haluaa oppia käyttämään.

Hallitus on antanut toukokuussa eduskunnalle käsiteltäväksi digitaalisten palveluiden tarjoamista koskevan lakiesityksen. Lakiesityksellä ”edistetään digitaalisten palvelujen saavutettavuutta ja laatua sekä vahvistetaan eri ryhmien oikeutta ja mahdollisuutta asioida viranomaispalveluissa sähköisesti.” Uudistus liittyy EU:n direktiiviin julkisen sektorin elinten digipalveluiden saavutettavuudesta. Saavutettavuus koskee Suomessa laajaa joukkoa julkisia toimijoita.

Saavutettavuus tarkoittaa, että verkkosivut ja erilaiset mobiilisovellukset sisältöineen ovat sellaisia, että kuka tahansa voi käyttää ja ymmärtää niitä. Saavutettavuus liittyy Design for all -periaatteeseen, joka tarkoittaa erilaisten (siis kaikenlaisten) käyttäjien ja heidän tarpeidensa huomioimista jo palvelun suunnitteluvaiheessa. Jos lakiesitys toteutuu, niin vaiheittain syksystä 2018 alkaen kaikilla käyttäjillä on mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluita riippumatta kuulo- tai näkökyvystä, motorisista vaikeuksista tai muista toimintarajoitteista. Kuulostaa hyvältä. Tällä hetkellä ruohonjuuresta katsottuna nimittäin näyttää siltä, että kuten varallisuus, myös (digi)tieto jakautuu maailmassa hyvin epätasaisesti.

Keskustelua digiosaamisesta ja yhdenvertaisuudesta tarvitaan. Digitalisaatio näyttäytyy julkisessa keskustelussa vääjäämättömänä kehityksenä, ikään kuin ihmisillä ei olisi mitään muuta mahdollisuutta kuin mennä virran mukana. Tosiasia on, että kaikki eivät tule käyttämään sähköisiä palveluita. Ihminen on myös sosiaalinen olento ja haluaa mahdollisuuden asioida yhä myös ihmisen kanssa. Haluammeko sellaisen tulevaisuuden, jossa ihmistä ei tarvita?

Minna Tuuva
Järjestökehittäjä (digiosio), Järjestö 2.0 Pohjois-Karjala -hanke, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry