Aloittaessani sosionomiopintoihin kuuluvan työharjoittelun Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksellä, sekä järjestökenttä että sote-ala olivat minulle työympäristöinä entuudestaan tuntemattomia, joten harjoittelun aloittaminen luonnollisesti jännitti. Sosiaaliturvayhdistykseen tutustuin kevättalvella Karelia ammattikorkeakoulun teemapäivässä, jossa mielenkiintoni heräsi, kun jututin OLKA-hankkeen työntekijää.
Sosionomiksi läksin opiskelemaan aikuisiällä, kun halusin laajentaa työllistymismahdollisuuksia ja yhdistää luovaa tekemistä työhön. Arvopohdinnoilla oli myös osuutta asiaan. Koen läheiseksi haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asiat. Alun perin olen koulutukseltani humanisti pääaineesta kirjallisuus. Yliopistosta valmistumisen jälkeen olen tehnyt kirjastoalan töitä ja uppoutunut taiteen maailmaan, kun opiskelin tanssia ja somatiikkaa, sekä taideterapeuttisia menetelmiä ja pidin taidenäyttelyn ystäväni kanssa Taidekeskus Ahjossa.
Jo ensimmäisen harjoitteluviikon aikana selvisi, että Sosiaaliturvayhdistys on verkostoitunut monen eri toimijan kanssa. Osallistuin ensimmäisellä viikolla verkostotapaamisiin, kuten vammaisjärjestöjen verkoston kokoukseen ja järjestöjen kumppanuuspöytään Sosiaaliturvayhdistyksen tiloissa.
Harjoittelun aikana olen päässyt tutustumaan myös ikämiestoimintaan Velmut-ryhmän matkassa. Ryhmä kokoontuu eri puolilla maakuntaa, kuten Hammaslahden nuorisoseuran talolla, jossa sattumoisin kirjoitin ylioppilaaksi noin 30 vuotta sitten. Nyt nuorisoseuran talolla pelattiin lattiacurlingia, tehtiin yhdessä ruokaa, syötiin ja juteltiin. Velmujen toiminta on osa ARVI – Arvokas arki ikämiehille – hanketta, jonka kohderyhmää ovat yli 75-vuotiaat, yksinäisyyttä kokevat ja haavoittuvassa asemassa olevat ikämiehet. Miehet toimivat ryhmässä varsin omaehtoisesti: he suunnittelevat toiminnan, käyvät kaupassa ja laittavat ruokaa koko ryhmälle. Tarvittaessa ryhmään käydään hakemassa vaikka kotiovelta. Miehet myös toimivat vertaistukena toisilleen.
Harjoittelun aikana olen tutustunut moninaisiin työnkuviin ja saanut vastauksia kysymykseen, mitä kaikkea sosionomit voivat tehdä. OLKA-toiminnan mukana olen päässyt tutustumaan Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ja hyvinvointialueella tehtävään vapaaehtoistoimintaan. Osallistuin teemapäivään sairaalassa ja pidin luovan toiminnan tuokion OLKA-toiminnan vapaaehtoisille Sinkkolan kotieläinpihan tuvassa. Lisäksi kävin tutustumassa moniin muihin yhdistyksiin, kuten asunnottomille tarkoitettuun päivätoimintaan Siniristi ry:n tiloissa ja muun muassa ruoka-apua tarjoavaan Via Dia -keskukseen Rantakylässä, sekä Joensuun seudun Monikulttuurisuusyhdistys Jomonin toimintaan Joensuun keskustassa.
Harjoittelu Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksellä on ollut minulle avartava kokemus. Monet koulussa opiskellut käsitteet ovat tulleet eläviksi. On eri asia kuunnella luentoa osallisuudesta kuin nähdä, kuinka osallisuus toteutuu käytännössä ikämiesten yhteisessä ruuanlaitossa tai lauluhetkessä. On myös ollut silmiä avaavaa ja innostavaa käydä tutustumassa muidenkin järjestöjen toimintaan. Työympäristönä Sosiaaliturvayhdistys on tuntunut joustavalta ja itsenäiseltä, ja ihmisiä työskentelee hyvin erilaisilla koulutustaustoilla, mikä luo rentoa ilmapiiriä, jossa voi olla oma itsensä.
Anna Rantanen
Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Karelia ammattikorkeakoulusta ja suoritti harjoittelunsa Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä toukokuussa.