Joensuun kaupunki järjesti toukokuussa turvallisuusinfon viranomaisille ja sidosryhmille. Tilaisuudessa toimijat kertoivat miltä alueen arjen turvallisuustilanne näyttää, mitä toimenpiteitä on tehty ja mitä toiveita olisi yhteistyölle. Lisäksi tuotiin esille nousevia uhkia, joita tulisi tulevaisuudessa huomioida. Aihetta tarkasteltiin monista tulokulmista. Ulkoisista uhkista huolimatta arki on suurimmalle osalle asukkaista turvallisempaa kuin ehkä koskaan ennen.
Sisäministeriön määritelmän (Leena Seitovirta 15.5.2025) mukaan turvallisuutta voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta: Arjen turvallisuus ja yhteiskuntarauha, turvallisuuspalvelut ja avun saanti sekä vakavat laajat häiriöt ja niihin varautuminen. Arjen turvallisuuden näkökulmassa ihmisten kokemalla turvallisuuden tunteella on merkittävä rooli. Turvallisuuden tunnetta vahvistavat kokemus yhdenvertaisuudesta, ympärillä olevat turvalliset yhteisöt, toimivat palvelut ja luottamus viranomaisiin.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen huolena on kasvava eriarvoisuus, joka vaikuttaa arjen turvallisuuteen yksilöiden elämässä ja yhteisöissä. Onkin tärkeää tunnistaa arjen turvallisuuden horjumiseen vaikuttavat juurisyyt, kuten työttömyys. Työttömien määrä Pohjois-Karjalassa oli maaliskuussa 10 836, mikä oli liki 1000 työtöntä enemmän kuin vuosi sitten. Pitkäaikaistyöttömänä oli 4 003 ihmistä.
Työttömyys ja hallituksen toteuttamat leikkaukset sosiaaliturvaan lisäävät köyhyyttä ja huono-osaisuutta. Sosten tekemien laskelmien mukaan köyhyys lisääntyy eniten Pohjois-Karjalassa. Esimerkiksi asumistuen leikkauksilla haetut säästöt näkyvät jo nyt perustoimeentulotukimenojen, ruoka-avun tarpeen sekä ulosottojen ja häätöjen määrän kasvuna. Joensuussa asunnottomien määrä kaksinkertaistui vuosina 2021–2024. Viime vuoden lopulla kaupungissa oli 95 asunnotonta. Koska virallisten tukien saaminen vaikeutuu, ihmiset hakevat apua järjestöistä ja diakoniatyöstä. Joensuun kohtaamispaikkatoimijoiden havaintojen mukaan ihmisten hätä ja avun tarve ovat lisääntyneet viime vuoden lopulta alkaen.
Työttömyys, köyhyys ja sosiaalinen eriarvoisuus lisäävät yksinäisyyttä. Yksinäisyys lisää turvattomuuden tunnetta. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnitelman mukaan yksinäiseksi itsensä tuntevien osuus yli 20-vuotta täyttäneistä oli 13,7 %. Ikääntymisen myötä yksinäisyyden kokemus kasvaa erityisesti yli 75-vuotiailla. Tähän vaikuttaa haja-asutusalueilla pitkät välimatkat, liikkumisen vaikeudet, korkea sairastavuus ja digiosattomuus.
Yksi arjen turvallisuuden haaste on digisyrjäytyminen. Digisyrjäytyneitä on Suomessa lähes miljoona ja kokonaan vailla digitaitoja Suomessa on yli 300 000 iäkästä. Lisäksi kaksi kolmesta yli 65-vuotiaasta kertoo tarvitsevansa sähköisessä asioinnissa muiden tukea (Yle 22.2.2025). Digisyrjäytyminen uhkaa Itä-Suomen harvaan asutuilla alueilla: tietoliikenneyhteydet, laitteet, digiosaaminen ja digituen tarjonta ovat usein puutteellisia. Erityisesti iäkäs väestö jää palvelujen ja informaation ulkopuolelle. Tarvittaisiin enemmän digituen tarjontaa, siitä viestimistä sekä vastuunjakoa ja resursointia eri toimijoiden kesken digituen järjestämiseen.
Yleinen asenneilmapiiri on koventunut ja rasistinen puhe lisääntynyt ja se näkyy kouluissa, uutisoi Helsingin Sanomat 22.5. Myös yhdistyksemme monikulttuurisuustyössä nousee jatkuvasti esiin, että maahan muuttaneet kohtaavat Joensuussa rasismia. Kokemusten mukaan rasistista häirintää tapahtuu esimerkiksi joukkoliikenteen busseissa ja Joensuun kotien kerrostaloissa. Verkostoissa on noussut esiin, että rasistinen kielenkäyttö on lisääntynyt kouluissa myös Joensuussa. Rasismiin puuttuminen vaatii nopeasti konkreettisia toimenpiteitä.
Järjestöt edistävät yhdenvertaisuutta, yhteisöllisyyttä ja ihmisten osallisuutta. Tiiviit lähiyhteisöt lisäävät turvallisuuden tunnetta. Järjestöt organisoivat kohtaamispaikkoja, harrastuksia ja tekemistä arkeen, ystävätoimintaa, vertaistukea, neuvontaa ja ohjausta, koulutuksia, aineellista apua ja tukea erilaisissa asioissa, kuten digilaitteiden käytössä. Ilman järjestöjen toimintaa moni ihminen jäisi melkoisen yksin, omien huoliensa ja murheidensa kanssa.
Hallituksen leikkausten seurauksena järjestötoiminta on kriisissä ja toimintoja on päättymässä tai supistumassa. Samaan aikaan ihmisten avuntarve kasvaa. Hyvinvointialueilla ja kunnissa on tärkeää tukea järjestöjen toimintaa säilyttämällä järjestöavustukset, tarjoamalla tiloja toimintaan ja tekemällä tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa. Kansalaisyhteiskunnan tukeminen on sivistysvaltion tehtävä ja siihen sisältyy ymmärrys siitä, että tiiviit kansalaisyhteiskunnan turvaverkot – joita järjestöt ylläpitävät – lisäävät asukkaiden hyvinvointia, osallisuutta ja resilienssiä myös kriisitilanteissa.
Anne Pyykkönen
kirjoittaja toimii kehittämispäällikkönä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä