Tuupovaaran, Enon ja Rantakylän Velmut-ryhmissä järjestettiin talvella 2024 Tulevaisuuksien työpajat, joissa ikämiehet hahmottelivat tulevaisuuskuvia elämiselle maaseutualueilla. Velmut-ryhmiä organisoi Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen Ikämiehille hyvinvointia kulttuurista (IHKU) -hanke.
Rauhallinen ja turvallinen elinympäristö ja luonnon läheisyys tuottavat fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Metsät, vesistöt ja ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet saivat kiitosta Enon ikämiehiltä. Tyytyväisiä oltiin jäljellä oleviin sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä päiväkoteihin, kouluihin ja työpaikkoihin, jotka mahdollistavat elämisen näkymiä lapsiperheille.
Järjestöjen ja seurakuntien toiminnot koettiin sosiaalisen osallistumisen, vertaistuen ja tiedonsaannin kannalta elintärkeiksi muiden lähipalvelujen karatessa kauemmaksi. Velmut-ryhmien kerrottiin antavan mahdollisuuksia kohtaamisiin ja ihmissuhteisiin, arjen vinkkien jakamiseen ja aktiiviseen yhteiseen tekemiseen. Ryhmät toivat vaihtelua arkeen ja niissä sai tietoa palveluista, toiminnoista sekä ajankohtaisista asioista.
Varjoja tulevaisuuskuviin toi kokemus omien vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä. Koettiin, että päättäjät jättävät maaseutujen ihmiset ”oman onnensa nojaan”. Sivusta seurataan, miten maaseudun palveluja karsitaan, tukia leikataan ja asumisen maksuja nostetaan.
Turvallisuuden tunnetta ja luottamusta hyvään tulevaisuuteen heikensi uhkakuva ketjureaktiosta, jossa työikäisen väestön muuttaessa muualle päiväkoti, koulu ja kaupungin palvelupiste lakkautetaan. Kylille jää ikääntyvä väestö, jonka palvelujen tarve kasvaa samalla kun palveluja karsitaan. Koulukyytien loppuessa julkinen liikenne vähenee. Auto ja ajokortti tai naapuriapu ovat välttämättömiä mutta ikääntymisen myötä uhattuja mahdollisuuksia päästä edes jotenkin palvelujen ja järjestötoiminnan piiriin.
Uhkakuvassa olivat myös huolet sote-henkilöstön saatavuudesta ja kasvokkaisten palvelujen loppumisesta. Sähköisiin palveluihin liittyvät ongelmat askarruttivat: palvelujen käyttö edellyttää laitteita, jotka puuttuivat monelta tai niitä ei osattu käyttää. Huolena oli myös järjestöjen rahoituksen ja sen myötä elintärkeiksi koettujen ryhmätoimintojen loppuminen.
”Kansan harvennushakkuut ovat käynnissä”, totesi eräs työpajaosallistuja. Maaseutupitäjiin kohdistettavat säästöt, palvelujen leikkaukset, epävarma järjestötoiminnan rahoitus ja sotehenkilöstön saatavuus heijastuivat Velmut-ryhmien ikämiesten psyykkiseen elämänlaatuun, omanarvontuntoon ja tulevaisuudenuskoon. Ne murensivat myös luottamusta päättäjiin ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen maaseudun ja kaupunkien ihmisten välillä.
Teija Nuutinen, tutkija, YTT
Itä-Suomen yliopisto, SISU-konsortio
Anne Pyykkönen, kehittämispäällikkö
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry
