Geronomi-opintojen harjoitteluni Ikäosaamisen kehittäminen toteutui Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksessä, IHKU-hankkeessa. Osana harjoittelua suunnittelin pienimuotoisen kehittämistehtävän, jonka toteutusta käynnistellään hiljalleen. Hankkeen osatoimijat ideoivat kulttuurivartin käynnistämistä osaksi ryhmätoimintaa. Aloitin kirjoittamaan ideapankkia kehittämistehtävän eri vaihtoehdoista. Kertojana Velmu sai alkunsa tarinasta, jonka päähenkilö on 65-vuotias appelsiinipuu. Kulttuurivartin toiminta on osallistujalähtöistä ja vapaamuotoista.
Sosiaalinen kanssakäyminen hyvinvoinnin yhteys
Toimintaan osallistujia nimitetään Velmuiksi, nimi on lähtöisin heiltä itseltään. Heillä
on tapaamisissa yhtenevät lippalakit, t-paidat ja hupparit. Hyvä niin, ovat he sellainen
joukko miehiä, että kannattaa näkyä! Toiminta tarjoaa ikämiehille hyvinvointia
kulttuurista Rantakylän, Enon, Hammaslahden, Kiihtelysvaaran sekä Tuupovaaran
alueilla. Toimintaan osallistumisen esteenä ei nähdä autottomuutta, toimintakyvyn
vajeita, saati rahattomuutta. Toiminta on maksutonta, eikä se vaadi sitoutumista.
Geronomin näkökulmasta merkityksellisellä arjen toiminnalla on oltava tarkoitus,
siihen osallistuminen on vapaaehtoista ja se tuntuu osallistujasta hyvälle. (Semi. T,
Salmi. T 2016, 34) Velmut toimivat työpareina, vapaaehtoisina sekä vertaismiehenä
toisilleen. Jalkautuva vanhustyö sekä verkostotoiminta tarjoaa tukea yksilöllisiin
elämäntilanteisiin, edistäen sosiaalista turvaa yhteisössä sekä yhteiskunnassa.
Kulttuurihyvinvoinnin oivallukset
Kulttuurin käsite on varsin laaja. Pohjimmiltaan kaikki inhimillinen toiminta on
kulttuuria. (Kulmala 2019, 290) Geronomina sain taitoa kuuntelemisesta, jonka
kautta pystyn ymmärtämään kertojan tarinaa. Tarinankerronta toimii tiedonvälittäjänä
elämästä, hyöty näyttäytyy ammatillisena työkaluna. Tarinat toimivat jäänmurtajina,
tuntemattomien henkilöiden välillä. Tarinankerronnan vaikutuksista saattoi puhjeta
into maalaamiseen, tai runonlausuntaan. Oivallus yhdessä tekemiseen ja arjen
mielekkyyteen olivatkin läsnä. Sanoilla ”olipa kerran” on taianomainen vaikutus,
niiden tavoittaessa monia sukupolvia. Jo itsessään tarinankerrontatilanne voi olla
vaikuttava, mielikuvitus heräilee tarinan kautta. Tarinat tarjoavat pysähdyksen
arjesta, alitajuntaisesti voi käsitellä arjen onnistumisia tai haasteita. Tarinat vievät
matkalle oman mielen sisälle ja saavat asioihin uusia näkökulmia.
Jatkokehittämisideoita
Kulttuurivartissa kannustetaan ikämiehiä tarinankerrontaan toiminnan
vapaaehtoisena osana. Vakiintuneita käytäntöjä ovat ruokaostoksilla käynti, ruuan
laitto yhdessä nauttien sekä retkeily. Tarinankerronnan kautta Velmut lisäävät kylän
yhteisön tunnettavuutta sekä jakavat oppia menneistä ajoista. Jatkokehittämisideana
tarinoita voisi äänittää, jolloin ne tavoittaisivat esimerkiksi asumispalveluiden
asukkaita. Toritapahtumissa tai kirjastoissa voisi hyödyntää tarinankertojia.
Tarinankerronta kenties innoittaa yksilöitä kirjoittamaan, tuottamaan työpajoja tai
muuta taidetta.
Yhteenveto
Muisteleminen on tärkeä osa ikäihmisen terveyttä ja sillä on omaa identiteettiä
vahvistavia vaikutuksia. Geronomin työssä läsnä oleva kuunteleminen on tärkeä
ominaisuus ihmisen kokonaistilanteen hahmottamisessa. Sillä on valtava voima
ikäihmisen yksinäisyyden ehkäisemisessä sekä ihmisen toimivan arjen
vahvistamisessa. Tarinankerronta toi ilmi myös tarpeen eri sektoreita sekä
verkostoja yhdistävästä toiminnasta, varsinkin palveluohjauksen näkökulmasta.
Sonja Gouriou
Geronomi-opiskelija, Karelia amk
Kirjoittaja suoritti Geronomi-opintoihinsa kuuluvan harjoitelun Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen IHKU-hankkeessa
Kuva: Sonja ja Hammaslahden Velmuja osallistumassa yhteislaulutilaisuuteen
Lähteet
Semi.T, Salmi. T. 2016 Yötaivaantoivo. GeroArtist: Kustantaja T&J Semi Oy.
Rantanen. 2022. Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
