Vammaispalvelulain uudistuksen voimaan astuminen siirtyi jälleen. Uudistuksenhan aloitti eduskunnan VALAS-työryhmä jo vuonna 2015. Vammaispalvelulain keskeinen sisältö on käytännössä lista palveluista, joita viranomaisten tulee järjestää vammaisille henkilöille.
Kun vammaispalvelulakia edellisen kerran uudistettiin vuonna 2009, lisättiin Henkilökohtainen apu uudeksi palveluksi listaan. Nyt valmisteilla olevassa laissa uusina palveluina ovat Erityinen osallisuuden tuki ja Tuettu päätöksen teko.
Suomalaisen vammaispalvelulain ongelman valaisemiseksi on tarkasteltava, miten vastaava lainsäädäntö on rakennettu muualla. Otetaan esimerkiksi Iso-Britannian Care Act: Siinä ei luetella palveluita, vaan määritetään henkilön oikeus hyvään ja arvokkaaseen elämään sekä viranomaisen velvoite tukea näiden toteutumista.
Ero suomalaisen vammaispalvelulain ideaan on iso: Suomessa vammaispalvelulaki on ikään kuin palvelutarjotin – rajallinen valikoima palveluita, joista henkilölle valitaan sopivimmat. Palveluiden toteuttamiseen liittyy paljon normeja, vaatimuksia ja valvontaa. Iso-Britanniassa näyttäisi olevan ”mielikuvitus rajana” henkilön ja hänen läheistensä osallisuuden ja tavoitteiden toteuttamisessa. Esimerkiksi erilaisten epävirallisten verkostojen (kuten Neighborhoodnetwork) rooli on varsin tärkeä.
Kun Suomessa uudistetaan vammaispalvelulainsäädäntöä, niin käytännössä lisätään uusia palveluita listaan. Kun Iso-Britanniassa uudistetaan vastaavaa lakia, vahvistetaan vammaisen henkilön (ja hänen läheistensä ja tukiverkostonsa) osallisuutta, asemaa ja oikeuksia.
Suomen ja Iso-Britannian lakien vertailu on toki hieman osoittelevaa ja Iso-Britanniassakin on vammaispalveluiden osalta suuria epäkohtia. Suomalainen tiukka normisäätely näyttäisi takaavan oikeuksien toteutumisen minimitason paremmin – tosin sekään ei voi suojella julkisen talouden kriisien tai henkilöstöpulan kaltaisten ongelmien seurauksilta. Iso-Britanniassa puolestaan niukat talouden raamit, projektirahoitusten väliaikaisuus ja alueelliset erot verkostojen voimavaroissa synnyttävät epätasa-arvoa.
Suomen ja Iso-Britannian lainsäädäntöjen paremmuusjärjestykseen asettaminen on vaikeata (ainakin näin karkean vertailun perusteella), mutta asetan sanani niin, että kyllä meillä Suomessa on oppimista siinä, miten vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä ja erilaisten epävirallisten verkostojen osallisuutta toteutetaan lainsäädännössä ja lainsäädännöllä.
Arto Mononen
Kirjoittaja on Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry:n varapuheenjohtaja ja Honkalampi-säätiön palvelujohtaja.
Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin sanomalehti Karjalaisen Ihmisen asialla -kolumnisarjassa 11.7.2023
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys täyttää tänä vuonna 85 vuotta.
