Työhönvalmennuksessa pohdimme usein asiakkaan kanssa hänen vahvuuksiaan ja heikkouksiaan työntekijänä. Tämähän on yksi työnhaun peruskysymyksistä: hakijan ominaisuuksia ja niihin liittyviä toimintatapoja perustellaan niin hakemuksissa kuin haastatteluissa. Valmennuksessa vahvuuksien tunnistaminen puolestaan antaa suuntaa sille, mitä kohti yhdessä kuljetaan.
Se, mikä joskus yllättää asiakkaan, on ymmärrys siitä, että persoonallisuuden piirteinä ei ole olemassa heikkouksia tai vahvuuksia. On vain yksilöllisiä ominaisuuksia, jotka näyttäytyvät eri ympäristöissä eri valossa. Toisessa ammatissa tarvitaan harkintaa ja kärsivällisyyttä, toisessa nopeaa reagointia. Jossain on hyvä olla puhelias, toisaalla vaitelias. Tässä onkin koko homman ydin: viisas suuntaa sinne, missä omat ominaisuudet ovat vahvuuksia.
Paitsi että, entä jo työelämä suosii sellaista tyyppiä, mitä ei itse ole ja miksi ei voi muuttua? Tämä nousee usein esiin keskusteluissa. Moni asiakas kokee, että tämän päivän työelämä haluaa vain ”hyviä tyyppejä”, dynaamisen verkostoituneita supersosiaalisia ekstroverttejä. Eivätkä he ehkä ole väärässä. Asia on toistuvasti esillä julkisessa keskustelussa.
Psykologi, temperamenttitutkija Liisa Keltinkangas-Järvisen mukaan rekrytointi suosii nimenomaan ekstroverttejä. Haastattelut, ryhmätilanteet, arvioinnit ovat kaikki ekstroverttien maailmaa. Ekstrovertit myös liioittelevat omaa osaamistaan ja näyttäytyvät siten osaavampina kuin todellisuudessa ovat. Ja kun rekrytoijat ovat itse ekstroverttejä, he valitset töihin itsensä kaltaisia työntekijöitä.
Keltinkangas-Järvinen pitää tätä suurena virheenä: persoonallisuuden piirteet eivät saisi koskaan ohittaa osaamista, silloin pätevin jää palkkaamatta. Persoonallisuus ei myöskään ennusta ihmisen käytöstä. Tulevaisuuden visioiden sijaan haastatteluissa tulisi mm. selvittää, miten asiat sujuivat menneisyydessä, miten ihminen toimi, ja mitä hän sai aikaan aiemmissa työpaikoissa.
Äänekkyys, liika puhuminen, päälle puhuminen, lyhytjännitteisyys, yleistäminen, pinnallisuus, liika touhuaminen, kuuntelemattomuus, puhuminen tekemisen sijaan. Mm. nämä ovat ekstroverttien heikkouksia. Tällä listalla ei ole tarkoitus loukata ketään, vaan osoittaa sitä, että asioilla on aina monet kasvot. Ne toiset kasvot kun jo yleisesti tunnetaan.
Kaipaisivatko rekrytointitavat pöllytystä? Ikäsyrjinnästä puhutaan jo paljon, ja sen haasteisiin on etsitty ja etsitään ratkaisuja. Persoonallisuussyrjintä vaatii yhtä lailla toimenpiteitä. Työyhteisöissä tarvitaan moninaisuutta. Saisiko se vastoin yleisiä käsityksiä tuottavuuttakin nousuun? Kannattaisiko kokeilla?
Mirja Kotivaara ja Matleena Pekkanen
Työhönvalmentajat, Tarmo-hanke
