Ajassamme näkyy merkkejä uudesta uhkaavasta kansantaudista, kroonistuneesta yksinäisyydestä. Se ilmenee mm. jatkuvana vaikeutena solmia sosiaalisia suhteita ja pakonomaisena tarpeena pärjätä yksin. Monet merkit viittaavat tähän. Yhä useampi asuu yksin, pandemian myötä sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet ja kohtaamisia tapahtuu harvemmin.
Nohevimmat meistä ovat varanneet selviytymisensä tueksi digitaalisia härpäkkeitä. Asiat hoituvat ja palvelut pelaavat ilman pakollisia kohtaamisia tai vuorovaikutusta kasvokkain. Onhan se varsin näppärää ja mahdollistaa yksilön itsenäisen toiminnan. Mitä vähemmän olet riippuvainen toisista, sitä enemmän olet oman elämäsi ohjaimissa. Kuka nyt välttämättä enää tarvitseekaan ketään?
Meitä on kasvatettu omatoimisuuteen ja yksin pärjäämiseen. Yhä nuoremmat lapset pärjäävät yksin kotona. Koko kylä kasvattaa – ajatuksesta on hypätty digiloikka Kännykkä kasvattaa – ajatteluun. Ja kyllähän me pärjäämme. Vai pärjäämmekö?
Oman elämänsä sankarit pärjäävät. Entäpä ne muut. Käpertyvätkö nämä pärjäämättömyyttä potevat yksilöt yksinäisyyteensä ja häpeävät epäonnistumistaan? Joku silloin tällöin rohkaistuu pyytämään apua, mutta usein se ei luonnistu. Onko yksinäisyyden poterosta pääsyä pois ja onko meillä yhteisönä keinoja ojentaa auttavaa kättä?
Yksityisyyden suoja on varsin vahva ja toisen elämään puuttumisen kynnys korkea. Rajat yksityisen ja yhteisen välille on hankala piirtää. Jalkautuvassa työssä törmätään usein kysymykseen siitä, voiko ja pitääkö yksilön pärjäämisestä olla huolissaan. Mitä tehdä, jos naapurissa havaitaan ikääntyneen henkilön haparointi arjessa tai huoli yksikseen elävän henkilön selviytymisestä herää.
Jos huoli herää, eikä tiedossa ole sukulaista tai lähipiiriä, jonka puoleen kääntyä, voi jokainen meistä tehdä huoli-ilmoituksen. Ilmoitus löytyy Siun soten verkkosivuilta. Ilmoituksen perusteella ammattilaiset selvittävät tilanteen ja tuen tarpeen. Huoli-ilmoitus ei ole kyttäämistä tai sotkeutumista yksilön elämään. Huolen herääminen ja ilmoituksen tekeminen on osoitus vastuullisesta toiminnasta ja välittämisestä. Huoli-ilmoitus tuo esiin avun ja tuen tarpeen silloin kun sitä ei osaa tai kehtaa itse pyytää.
Voisiko tulevaisuus näyttää vähemmän yksinäiseltä? Onhan sitä ennenkin nujerrettu ikäviä kansantauteja sitkeällä valistustyöllä ja yhteisöjen tuella. Ja ahkeralla mielipidekirjoittelulla.
Leena Virratvuori
kirjoittaja toimi projektipäällikkönä Armi-hankkeessa Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Karjalaisessa 12.5.2022