Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys lausui STM:n selvityshenkilön selvitykseen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksistä ja linjauksista (VN/1463/2025).
Lue koko lausunto tästä
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys pitää selvitystä sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustustoiminnan uudistamisesta osittain ongelmallisena. Esitetyt avustusmallit (A ja B) eivät ole riittävästi perusteltuja ja vaikeuttavat järjestöjen autonomista toimintaa sekä paikallisten tarpeiden huomioimista. Erityisesti korostetaan alueellisen rahoituksen ja paikallisten erityistarpeiden merkitystä, jota ehdotettu keskittäminen STEA-avustuksiin ei turvaa. Yhdistys painottaa, että järjestöjen toimintavapaus ja mahdollisuus reagoida ennakoimattomiin tarpeisiin on keskeistä. Lisäksi yksittäisten teemojen painottamista rahoituksessa pidetään ongelmallisena, koska se rajaa tärkeitä edunsaajaryhmiä, kuten vammaiset henkilöt, ulkopuolelle.
Viisi keskeistä nostoa Pohjois-Karjalan järjestöistä:
- Järjestöjen autonomian ja paikallisen toiminnan turvaaminen:
Järjestöjen on voitava itse määritellä toimintansa painopisteet paikallisten tarpeiden mukaisesti. Keskitetty teemarakenteinen rahoitusmalli uhkaa järjestöjen itsenäisyyttä ja vähentää joustavuutta vastata uusiin ja ennakoimattomiin haasteisiin.
- Alueellisen rahoituksen säilyttäminen:
Hyvinvointialueilla on paras ymmärrys alueellisista tarpeista, ja niiden avustusjärjestelmä tulee säilyttää. Esitys avustusten siirtämisestä STEAn hallintaan kaventaisi järjestökenttää ja uhkaa erityisesti pieniä paikallisia toimijoita.
- Yleisavustusten merkitys:
Yleisavustuksia tulee tarjota myös alueellisille toimijoille, ei pelkästään valtakunnallisille järjestöille. Tämä mahdollistaa järjestöjen omaehtoisen toiminnan ja edunvalvonnan. Yleisavustusten rajoittaminen AK-avustusten perusteella on perusteetonta.
- Vaikuttavuuden monipuolinen arviointi:
Vaikuttavuuskriteereissä on huomioitava myös pienet, mutta tärkeät väliinputoajaryhmät, joille julkinen tai markkinaehtoinen palvelutarjonta ei riitä. Pelkästään suuret volyymit eivät voi olla rahoituksen perustana.
- Alueellinen yhdenvertaisuus ja erityisryhmien huomioiminen:
Ehdotetut avustusmallit eivät riittävästi huomioi kaikkia erityisryhmiä. Näiden ryhmien tarpeet on otettava paremmin huomioon, jotta osallisuuden ja tasa-arvon kaventuminen voidaan estää.