Kuntavaalien jälkeen on ollut aikaa miettiä, mikä menikään pieleen, kun äänestysprosentti jäi matalaksi. Selityksiä ja analyysejä on esitetty koronasta grillibileisiin, politiikan väljähtymisestä vaikuttamisinnon puuttumiseen. Alenevia äänestysprosentteja on kauhisteltu vuosia. Kuka päättää asioistamme ja kenen mandaatilla, jos ihmisiä eivät oikeasti kiinnosta yhteiset asiat eikä se kuka näitä asioita äänellämme tai äänettömyydellämme hoitaa.
Yksi keskusteluissa ollut asia on ollut itse keskustelu: keskustelukulttuurimme ohuus ja sen puute.
Ennen kuntavaaleja esillä oli sosiaalisen median, somen vahvistama vihapuhe, jonka pelosta moni vaikuttamisintoinen ei halunnut ryhtyä ehdokkaaksi. Koska somessa asioiden esittäminen nopeasti on niin helppoa, on syntynyt kulttuuri, jossa pohdittujen ja argumentoitujen näkemysten sijaan mielipiteensä ja tunnelatauksensa voi täräyttää esille ilman minkäänlaista harkintaa. Olen seurannut useita verkkokeskusteluja somen kautta jo vuosia ja miettinyt niihin osallistuvia ihmisiä: ovatko he oikeasti mielipiteidensä näköisiä vai vahvistaako väline tunteiden purkauksia, jotka eivät ainakaan johda mihinkään vuoropuheluun.
Joensuun kuntapolitiikkaryhmässä keskusteltiin meitä kuntalaisia koskevista asioista. Keskustelu oli välillä täysin asiatonta. Ihailin suuresti ylläpitäjien kärsivällisyyttä sekä joidenkin eri puolueiden ehdokkaiden jaksamista ja kykyä kertoa konkreettisista asioista provosoitumatta ja välittämättä heihin kohdistuvasta nälvinnästä tai vähättelystä. Jos tunnistatte tästä itsenne, kiitos! Olette oikeita ihmisiä oikeisiin tehtäviin ja vaikka kaikki eivät tulletkaan valituksi valtuustoon, toivottavasti teille löytyy vaikuttamisen kanavia, sillä kunta tarvitsee juuri teidänlaisianne ihmisiä.
Kunta on ihmisten yhteisö ja valtuustoissa ajetaan meidän asioitamme ja käytetään meidän veroeurojamme. Parhaimmillaan siellä istuu ihmisiä, joille yhteisten asioiden hoitaminen on luontevaa erilaisista näkemyksistä ja ideologioista huolimatta. Kyky kuunnella toisia ja perustella omia näkemyksiä, hankkia tietoa ja perehtyä on vähintä, mitä valtuutetulta voi toivoa.
Uusien päättäjien toivoisi pohtivan sitä miten ihmisten osallistuminen mahdollistetaan vaalien välillä. Monipuoliset osallistumisen kanavat luovat osallisuuden kokemusta ja houkuttelevat kiinnostumaan yhteisistä asioista. Kokemus oman äänen kuulumisesta on edellytys ja ensimmäinen askel. Joensuussa valmisteilla oleva osallisuusohjelma on askel oikeaan suuntaan ja toivoisi monen kunnan ottavan siitä esimerkkiä. Onnistunut osallisuustyö voi nostaa kiinnostusta äänestää vaaleissa. Ja myös kuunnella ja keskustella, ihan näin ihmisten kesken!
Elina Pajula
toiminnajohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry
Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Karjalaisen vieraskolumnina 9.7.2021.
