Raha-automaatit tuotiin Suomeen jo 1920-luvulla, kun saksalaisia Bajazzoja sijoitettiin helsinkiläisiin ravintoloihin. Säätelyä rahapelaamiseen ei ollut ja peliriippuvuutta aiheuttavista automaateista kertyi merkittäviä voittoja yksityisyrittäjille. Tämä aiheutti arvostelua kansan keskuudessa, jonka seurauksena Arvo Ylpön aloitteesta tuotot ohjattiin vasta perustetulle Mannerheimin Lastensuojeluliitolle. 1933 annettiin asetus, jonka mukaan hyväntekeväisyysjärjestöille myönnettiin yksinoikeus raha-automaatteihin ja 1940 valtioneuvosto hyväksyi urheilujärjestöjen anomuksen Oy Tippaustoimisto Ab:n perustamiseksi. Sosiaali- ja terveysjärjestöjä rahoitti pitkään Raha-automaattiyhdistys. Myöhemmin syntyi Ray:n ja vanhan Veikkauksen yhteenliittymä Veikkaus Oy, jonka tuotoilla rahoitetaan laajasti kulttuuria, liikuntaa, nuorisotyötä ja kansanterveyttä. Veikkauksen tuotot ovat nettipelaamisen myötä vähentyneet viime vuosina merkittävästi.
EU:ssa rahapelaamisen monopolille perusteluna voi olla vain se, että kansallinen järjestelmä ehkäisee ja vähentää tehokkaasti rahapelihaittoja ja torjuu rikollisuutta. Se mihin pelirahoja käytetään, on lisäetu, ei perustelu. Käytännössä kaikissa Eu:n jäsenvaltioissa on rajoitettu rahapelien toimeenpanoa ja käytettyinä vaihtoehtoina ovat lisenssi- tai monopolijärjestelmä tai näiden yhdistelmä.
Viime aikoina on tunnistettu, että rahapelihaitat ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta liian suuret ja Veikkaus on käynnistänyt useita toimia pelihaittojen vähentämiseksi. Tämä johtaa samalla pelituotoilla rahoitettujen edunsaajien rahoituksen alenemiseen. Haastavaksi on nähty, että nykyjärjestelmässä yritetään samanaikaisesti ehkäistä rahapelihaittoja ja turvata se, että tuotot kanavoidaan kansalaisyhteiskunnan, mm järjestöjen toimintaan.
Ongelmaa ratkomaan nimitetyn Erkki Liikasen johtaman työryhmän raportti julkistettiin helmikuussa. Työryhmä esittää neljää eri vaihtoehtoa, jotka ovat nyt lausunnolla. Työryhmä itse ehdottaa kokonaisuudistusta, jossa rahapelituotot ohjataan valtion yleiskatteellisiksi tuloiksi ja nykyiset edunsaajat siirretään budjetin kehysmenettelyn piiriin. Suuri osa mm sosiaali- ja terveysjärjestöjä kannattaa osittaisuudistusta, jossa osa menoista siirretään vaiheittain yleiskatteellisuuden piiriin ja osa jätetään korvamerkityiksi ja rahapelituotoista rahoitettavaksi.
Järjestöt eivät voi toimia ilman rahoitusta. Ei ole myöskään samantekevää ketkä ovat mukana vaikuttamassa ja päättämässä uudesta historiallisesta askeleesta, joka koskee koko kansalaisjärjestökenttää. Huhtikuun kehysriihessä paalutetaan tulevia ratkaisuja. On tärkeää, että pelihaittoja vähennetään. Tärkeää on myös varmistaa, että tulevaisuudessa rahoitusta saavat myös maakuntien järjestöt ja että kansalaisyhteiskunnan monimuotoisuus ja uusiutuminen turvataan.
Elina Pajula
toiminnanjohtaja
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisen kolumnina 26.3.2021
