Hiljan mietelmiä – yhteiskuntatieteiden opiskelija järjestötyössä

Opiskelen yhteiskuntatieteitä Itä-Suomen yliopistossa. Aloitin opintoni syksyllä 2015. Joensuu oli minulle tuttu kaupunki jo entuudestaan, joten sopeutuminen uuteen kotikaupunkiin kävi kuin huomaamatta. Vaikka viiden vuoden opiskeluaika tuntui opintojen alussa pitkältä, vuodet kuluivat nopeasti ja opintoihimme maisterivaiheessa kuuluva harjoittelu alkoi tulla ajankohtaiseksi.

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys oli ollut minulla jo pidemmän aikaa mielessä mahdollisena harjoittelupaikkana ennen kuin lähdin harjoittelupaikkaa etsimään. Koska järjestötoiminta on kiinnostanut minua aina, minulla oli erityisenä toiveena päästä harjoitteluun johonkin järjestöön. Kahden ja puolen kuukauden harjoittelujakson aikana sain nähdä, kuinka merkittävää järjestöjen välinen yhteistyö voi olla. Vapaa-aikanani olen itsekin ollut jonkin verran järjestötoiminnassa mukana, joten sitä kautta järjestöjen tekemä työ oli minulle jo jonkin verran entuudestaan tuttua.

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä sain työhöni kattavan perehdytyksen ja mukavaan työyhteisöön oli helppo päästä mukaan uutena. Harjoittelun aikana pääsin tekemään monenlaisia töitä. Sain osallistua kyselytutkimuksen suunnitteluun ja pääsin raportoimaan useamman eri kyselytutkimuksen tuloksia. Sain osallistua myös monikulttuurisuustyöhön ja pääsin seuraamaan sivusta, kuinka monikulttuurisuustyötä tehdään. Pääsin harjoittelun aikana tutustumaan myös muiden järjestöjen toimintaan ja oli mielenkiintoista kuulla, minkälaista työtä erilaisissa järjestöissä käytännössä tehdään.

Harjoittelun aikana oli jännittävää huomata, kuinka erilaisista koulutustaustoista voi päätyä samaan työpaikkaan tai tekemään samankaltaisia töitä. Koska yhteiskuntatieteilijän tutkinto ei pätevöitä suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin, olen useissa yhteyksissä joutunut selittelemään, mitä tulevaisuudessa teen työkseni. Harjoitteluaika oli myös tässä mielessä avartavaa, että pääsin näkemään, kuinka erilaisissa työtehtävissä opiskelualaltani voi työskennellä. Vaikka opiskelu ja teoreettinen tieto on toki yhtä lailla tärkeää, työelämä kuitenkin opettaa paljon sellaista, mitä ei voi oppia koulunpenkillä. Harjoittelusta minulle jäi kipinä järjestötyöhön, jossa voin tehdä jotakin konkreettista ihmisten auttamiseksi.

Hilja Repo

Kirjoittaja suoritti Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden opintoihin kuuluvan harjoittelunsa Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä