Valtiovarainministeriön kertoo nettisivuillaan digitalisaatiosta: ”Suomalaista yhteiskuntaa muotoillaan parhaillaan uudelleen. Isot rakenteelliset muutokset ovat käynnissä. Digitalisaatio luo omalta osaltaan puitteet muutosten onnistumiselle. Se haastaa meidät kyseenalaistamaan olemassa olevat toimintatavat ja luomaan ne uudelleen, entistä toimivammiksi ja joustavammiksi.”
Mitä sitten ovat nuo uudet joustavat toimintatavat? Kansalaisen näkökulmasta varmaankin sähköisiä palveluita, pankin, KELAn, verottajan ja Siun Soten kanssa asioimista verkossa. Mutta kun paikkakunnalta on lähtenyt viimeinenkin pankin konttori ja joudut joko opettelemaan verkkopalvelun käytön tai lähtemään usean kymmenen kilometrin päähän maksamaan laskun lähimmässä konttorissa, voi ”uusi joustava toimintatapa” tuntuakin asioiden vaikeuttamiselta. Epävarmuus palveluiden käytössä vaikuttaa osaltaan ihmisten asenteisiin. En tarvitse/En osaa/En halua asenteet digitalisaatiota kohtaan voivat johtaa syrjäytymiseen.
Digi arkeen -neuvottelukunnan jäsen, Työterveyslaitoksen johtava tutkija Eveliina Saari kertoo blogissaan kolmen tason digitaalisista kuiluista. Ensimmäisen tason kuilu liittyy siihen, keillä on pääsy tai ei ole pääsyä tietokoneisiin ja internettiin. Toisen tason digitaalinen kuilu syntyy eri ihmisryhmien eritasoisen digiosaamisen kautta. Kolmannen tason digikuilu on keskittynyt digikäytön hyötyihin ja vaikutuksiin. ”Kolmannen tason digikuilun ymmärtämiseksi tarvitaan laadullista ja etnografista tutkimusta erilaisten ihmisten konkreettisista digikäytön tilanteista,” Saari toteaa.
Sähköisten palveluiden ja digilaitteiden käyttöön liittyy paljon muutakin kuin se, osaako kansalainen niitä käyttää vai ei. Käyttäjäkokemus vaikuttaa asenteisiin ja asenteet käyttäjän osallisuuden tai osattomuuden tunteeseen. Digilaitteet voivat tuntua joistakin ihmisistä vierailta ja tarpeettomilta. Kaikkien oma valinta tulisi olla, käyttääkö laitteita vai ei. Pakon edessä ihmisellä ei ole motivaatiota oppia. Motivaatio laitteiden käyttöön kasvaa, kun kokee aidosti hyötyvänsä opettelemastaan asiasta. Vaikkapa valokuvaus on nykyään entistä helpompaa kännyköillä. Hyötyäkseen tekoälykamerasta ei kuitenkaan tarvitse tietää, miten tekoäly toimii.
Kaikkea ei tarvitse oppia kerralla ja kaikkea ei tarvitse osata. Yksinkään ei tarvitse laitteiden kanssa pähkäillä, kaverilta voi kysyä ja porukalla osataan aina enemmän. Vallin Ikäteknologiakeskuksen 2017 tutkimuksen mukaan seniorit saavat eniten digitukea omaisiltaan. Joensuussa voi kysyä myös aika monelta digineuvojalta, sillä tällä hetkellä digineuvontaa on tarjolla eri pisteissä Joen Severin, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen, Mielenterveyden tuki ry:n ja yhteisötalo Sataman järjestämänä jokaisena arkipäivänä. Pohjois-Karjalassa on toki myös tyhjiä alueita digineuvonnan suhteen. Erityisesti niillä alueilla myös järjestöjen olisi hyvä käydä yhtenä rintamana digimörköä vastaan ja selättää se yhteistyöllä. Digi kuuluu kaikille riippumatta iästä, vammasta, sairaudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Tästä mahtavana esimerkkinä ovat Joen Severin vapaaehtoiset vertaisohjaat. Heidän myötään suurin järjestettyä digitukea antava ryhmä Pohjois-Karjalassa ovat seniorit.
Minna Tuuva
kirjoittaja toimii järjestökehittäjänä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä
