Normaalina arkipäivänä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toimistolla on monenlaista vilskettä: Ovelta tullaan kurkkaamaan ja kysymään jotain ihan pientä juttua, sähköpostiin kilahtanut viesti vie ajatukset toisaalle käsillä olevasta tehtävästä, puhelimet soivat – jos ei oma, niin sen huonekaverin. Lisäksi työpäivään kuuluu mahdollisesti palavereita, asiakastapaamisia ym. asioita, jotka sirpaloittavat päivää ja vaikeuttavat työtehtäviin syventymistä. Ja sitten on vielä se oma pää, joka lähtee helposti siirtymään seuraavaan tehtävään, kun edellinen on vielä kesken. Tutkimuksissa on todettu, että keskeytyksen jälkeen uudelleen keskittyneisyyden tilaan pääsyyn menee jopa 25 minuuttia. Ne, joille etätyö on mahdollista, saattavat hyödyntää tilaisuuden jo senkin vuoksi, että silloin pääsee pakoon keskeytyksiä. On kuitenkin toinen vaihtoehto: työretriitti, jossa saa nauttia samalla työyhteisössä mukana olosta ja keskittyä tehokkaasti tekemään omia hommiaan.
PKSotulla työretriittejä on järjestetty nyt kahdesti, viimeisin elokuun lopulla. Kaikki osallistujat saivat etukäteen ohjeistuksen kasata omia työtehtäviä, jotka vaativat keskittymistä ja ovat roikkuneet työlistalla jo pidemmän aikaa. Yleensähän tällaiset työt ovat myös niitä inhokkeja, joiden tekemisen aloittamista tulee vältelleeksi. Nämä työt mukanamme kokoonnuimme kokoustila Helmeen ja jokainen sai etsiä itselleen mieluisan työskentelypisteen. Päivän aikana työergonomia ei todennäköisesti ollut huipussaan, mutta sitä kompensoi se, että tauoilla kehotetaan nousemaan ylös ja tekemään hetki jotain muuta kuin töitä. Työretriitti koostuu työskentelyjaksoista ja tauoista. Ennen työskentelyjakson alkua jokainen määrittelee itse mitä jakson aikana haluaa työstää ja työskentelyn aikana kaikille suodaan työrauha. Fasilitaattori pitää huolta siitä, että työrauha säilyy ja että osallistujat tietävät milloin on työskentelyn ja milloin tauon paikka.
Itse sain päivän aikana hoidettua monta roikkumassa ollutta pientä ja isompaa tehtävää. Yksi niistä oli tämän blogin kirjoittaminen. Mikä olisikaan ollut parempi paikka laittaa asiaa alulle? Homma, jonka teko muuten olisi saattanut venyä pidemmälle syksyyn tai jäädä kokonaan kirjoittamatta muiden työkiireiden painaessa päälle, olikin päivän päätteeksi osallistujien kommenttien lisäämistä vaille valmis. Ja palaute päivästä olikin varsin positiivista. Työretriitti mahdollistaa yhteisen päivän niidenkin työtovereiden kanssa, jotka yleensä ovat toisella puolella toimistoa. Työskentely oman työpisteen ulkopuolella toi uutta inspiraatiota ja tuoreita ajatuksia. Päivä meni monen osallistujan mukaan nopeasti, keskittymisen ja taukojen yhdistelmä toi lisää työtehoa. Meillä tähän työskentelytapaan tykästyttiin ja jatkossa kokeillaan järjestää työretriitti kerran kuussa. Seuraavaa työretriittiä odotellessa sopivien työtehtävien listaaminen voi taas alkaa.
Suvi Tahvanainen
kirjoittaja toimii työhönvalmentajana Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä
