Potentiaalisesti onnelliset

Miten hyvinvointia vaalitaan? Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on juuri nyt tapetilla maakuntauudistuksen myötä. Huolenaiheena on ollut, jääkö kuntien ennaltaehkäisevä työ puuhasteluksi maakuntarakenteiden varjoon. Kysymys on siksi äärimmäisen tärkeä.

Olen nyt vuoden ajan kuullut kaiken maailman sote-muutosjohtajien puheita siitä, kuinka hyvinvointia edistävässä kunnassa lenkkipolut pidetään kunnossa, ja teatterikin löytyy. Onko tämä todella parasta, mihin pystymme? Ei riitä, että hyvinvointityö nähdään sellaisena kuin se nyt on, vaan täytyy tähdätä nykytilaa parempaan. Suomi on ehkä ollut monella mittarilla onnistunut projekti, mutta keskiarvot eivät lämmitä kenenkään mieltä. Jos et ole onnellinen, se ei lohduta, että keskimäärin olemme rahtusen onnellisempia kuin jokin toinen porukka.

Aikanaan järjestöt tekivät minut osaltaan onnelliseksi. Miksi ihmeessä, kysyt ehkä. Onnellisuuteni rakentui tietenkin monen tekijän varaan – minulla oli toki jo monenlaisia hyviä osumia elämän onnenpyörässä takana. Järjestöjen osalta kyseessä oli ennen kaikkea kourallinen samalla tavalla ajattelevia, intohimoisia ihmisiä. Joskus jo se, että on mahdollista tavata heitä säännöllisesti, on iso askel kohti onnellisuutta. Onnistuminen yhdessä ja yhteisille epäonnistumisille nauraminen ovat toinen askel.

Kävin usein teatterissa. Kuuntelin nuorisoteatterien huikeita tekstejä, jotka avasivat minulle uusia tapoja ajatella. Joskus tekstit sanoittivat maailmaa juuri niin kuin siitä itse ajattelen. Lauloin kuorossa, jossa ei tarvinnut käsitellä vaikeita asioita; riitti, että lauloi suurin piirtein kuten vieressä istuvat. Joskus kävin kapuamassa Karelian Kiipeilijöiden kiipeilyreittejä. Minä en juurikaan pidä liikunnasta, ja silti he saivat minut liikkumaan.

Olipa onnellisuuteni kenen ansiota tahansa, yksi asia on selvä. Ilman paikallisia järjestöjä elämä olisi tyhjää. Kaikki eivät asioi juurikaan terveyskeskuksissa eivätkä koe kaipaavansa ohjausta tai tukea. Mutta vastavoimat käyvät kädenvääntöä minussa, ja niin ne vääntävät kättä myös sinussa. Olemme jokainen potentiaalisesti onnellisia tai onnettomia, ja tähän ennaltaehkäisevä työ pyrkii vaikuttamaan. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tähtää lopulta onnellisuuden voittoon.

On selvää, että järjestöillä ja yhteisöillä on yllättävän monessa elämän kohdassa roolia. Jos paikallisten järjestöjen asema tehdään epämääräiseksi, vapaaehtoiset uupuvat ja moni ihmisille tärkeä toiminta lakkaa. Järjestöjä tulee tukea joka suunnalta ja kaikin keinoin. Toimiva järjestö ei saa joutua väliinputoajaksi, jonka tukeminen ei oikein kuulu kenenkään vastuulle. Tarvitaan leppoisa, salliva ilmapiiri järjestötoiminnalle.

Järjestöaktiiveja väsyy jo nyt. Työtä on aina enemmän kuin aikaa, ja kun intohimo ajaa eteenpäin, on vaikeaa sanoa ei. Jos nämä kultaiset ihmiset väsyvät monimutkaiseen toimintaympäristöön ja sekalaisiin tukimenettelyihin, miten käy onnellisuudelle? Silloin ne, joita huvittaa lenkkeillä, ovat häviävä, naurettava vähemmistö.


Aino Leppänen

Kirjoittaja toimii yhteistyökoordinaattorina Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksessä. Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys täyttää tänä vuonna 80 v

Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa P-K Sotun juhlavuoden Ihmisen asialla -sarjassa 18.3.2018.

Blogit